Minua pyydettiin kertomaan, millaisia asioita vihreät aikovat seuraavalla vaalikaudella edistää. Tarkemmin asioista voi lukea Oulun vihreiden vaaliohjelmasta, mutta tässä on minun poimintani – ja vahva suodatukseni – olennaisimmista tai kiinnostavimmista asioista:
Yksi tärkeä asia on joukkoliikenteen edistäminen. Kuten kaikki tietävät, Oulun ammattikorkeakoulu on muuttamassa lähivuosina Linnanmaalle samalle kampusalueelle Oulun yliopiston kanssa. Oamkissa on Wikipedian mukaan noin 8 800 opiskelijaa ja 680 työntekijää. Todennäköistä lienee, että koko opiskelijajoukko ei mahdu asumaan Linnanmaalla tai sen välittömässä läheisyydessä, joten edestakainen liikkuminen Linnanmaan ja muide kaupunginosien välillä lisääntyy merkittävästi. Tähän on valmistauduttava suunnittelemalla joukkoliikenne niin, että se on realistinen vaihtoehto opiskelijoille. Pidemmällä aikavälillä kannattaa harkita myös raitiovaunuliikennettä Keskusta-Linnanmaa-reitillä. Vaikka siinä onkin riskinsä, kuten kaikki Tampereen kaupunginvaltuuston kokousta seuranneet tiedämme: liito-oravat, kuurot ja itsemurhantekijät menehtyvät, jos kaupunkiin tulee ratikka!
(Kuriositeettina kaltaisilleni uteliaille ihmisille mainittakoon, että yliopistossa on Wikipedian mukaan noin 14 200 opiskelijaa ja 3 000 työntekijää.)
Ydinkeskustaa voidaan tiivistää entisestään ja rakentaa sinne lisää, tilaa on. Samoin vanhojen kerrostalojen esteettömyyteen halutaan satsata, jotta keskusta-asuminen on mahdollista myös huonommin liikkuville. Toistaalta kyliäkin tulee kehittää (kyllä, vihreiden mielestä on ok asua myös haja-asutusalueella, jokainen valitkoon kotinsa sijainnin vapaasti!) ja sitä varten laatia kylästrategia, jolla varmistetaan kylien johdonmukainen ja tasapuolinen kehittäminen. Ettei pääse käymään niin, että eniten melua pitävää kylää kehitetään eniten.
Yksi lempiaiheistani on päivähoito: ryhmäkoot tulee pitää riittävän pieninä, jotta hoito pysyy laadukkaana, lapset ja henkilökunta terveinä ja lasten olo turvallisena. Olen kirjoittanut aiemminkin päivähoidosta ja siitä, miten kallista lasten sairastaminen on yritysnäkökulmasta. Varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen satsaaminen ennaltaehkäisee eriarvoistumista. Aikanaan sosionomi-opintojen aikaan olin Oulun vankilassa harjoittelussa ja näin ja kuulin, miten polku vankeutta kohden kivettiin jo päiväkoti-ikäiselle lapselle. Soisin, että enää niin ei tehtäisi vaan yritettäisiin kaikin voimin välttää syrjäytymistä ja syrjäyttämistä.
Lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia tulee parantaa. Joku kommentoi vastikään, että nuorten edustajiston toiminta on lähinnä puuhastelua. No joo, onhan se sitäkin, mutta mitä sitten? Tärkeintä edustajistossa on se, että sen toiminnan kautta osallistetaan lapsia ja nuoria heidän omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin, opetetaan meidän yhteiskuntamme demokraattisia pelisääntöjä ja totutetaan vaikuttamiseen ja vastuulliseen yhteisten päätösten tekemiseen pienestä pitäen. Ei sen hienompaa puuhastelua voi ollakaan!
Erityisen kannatettava ajatus on se, että kaupungin tulee lisätä päätöksenteon tueksi yhteistyötä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. Siis faktatietoa päätösten pohjaksi, eikä ideologiaa ja fiilistä. Mieleeni tulee eräskin muutaman vuoden takainen Oulun yliopiston maantieteilijöiden omatoimisesti tekemä selvitys siitä, mikä olisi kaikkein hyödyllisin sijaintipaikka Oulun kolmannelle uimahallille. Muistelen, että maantieteilijöiden mukaan sen tulisi sijaita Kuusamontien varrella, mikä ei miellyttänyt kaupungin viranhaltijoita eikä päättäjiä. (Tietoa en pystynyt tarkistamaan, koska ystävämme Google ei ollut suosiollinen etsinnälleni. Sain kaikenlaisia muita tuloksia, mutta Kalevan juttua uimahallista ja maantietelijöistä en löytänyt.)
Vihreät haluavat myös, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yhdenvertaisesti alueellisesti saavutettavissa – ja toimivia. Samoin halutaan, että esimerkiksi lain edellyttämiä hoitajamäärävaatimuksia noudatetaan vanhus- ja vammaispalveluissa. Ei kohtuutonta ollenkaan, vai mitä?
Työllisyyttä vihreät haluavat parantaa esimerkiksi yrittäjyyden mahdollisuuksia parantamalla. (Ei siis yritystukia lisäämällä, mainittakoon selvyyden vuoksi, koska en itse ole oikein varma löydänkö yritystuista nykyisellään paljoakaan hyvää.) Maankäytössä ja kaavoituksessa tulee entistä paremmin huomioida erilaiset yrittäjät ja monipuolistaa liikehuoneistojen tarjontaa. Nuorten yrittäjyyttä ja työelämätaitoja tulee kehittää panostamalla kesätyöseteleihin ja laajentamalla käytäntö myös korkeakouluopiskelijoihin.
Yksi keskustan surkean tilanteen korjaamiseksi ehdotetuista keinoista on ollut keskustan vetovoimaisuuden lisääminen uusia tapahtumia kehittämällä. Tässä kohtaa kaupunki voi tulla vastaan ja tukea kulttuurialan toimijoiden yrittäjyyttä – ja samalla alueen vetovoimaisuutta – buustaamalla uusia tapahtumia eteenpäin. Oulun kansainvälisesti tunnetuimmat tapahtumat, Ilmakitarafestivaali ja Polar Bear Pitching, ovat molemmat alkaneet pienestä ja tuovat ja luovat nyt meille mainetta pähkähullujen ihmisten coolina kaupunkina.
Viimeinsenä poimintana nostan esiin kaupungin hankinnat. Kaupunki tekee vuodessa hankintoja sadoilla tuhansilla eurolla. On iso ero siinä, annetaanko rahat – meidän veroeuromme – kansainvälisten tai Etelä-Suomessa olevien toimijoiden kassaan vai pidetäänkö huoli siitä, että ne jäävät hyödyttämään paikallista taloutta. On olemassa laillisia ja hyvinkin yksinkertaisia keinoja varmistaa tämä, joten tuntuu suorastaan tyhmältä jättää tilaisuudet käyttämättä. Etenkin, kun valitsemalla paikallisen valitsee useimmiten samalla paremman laadun ja eettisemmän tuotannon.