Sanotaan, että nykyisen tasoiseen hyvinvointivaltioon ei jatkossa enää ole varaa. Aika rankasti sanottu, ja pessimistisesti. Olen itse taipuvainen epäilemään, että hyvinvointivaltioon on kyllä varaa, kunhan asiat tehdään fiksusti.
Vaasassa parannettiin hoitoa ja säästettiin rahaa
Pari vuotta sitten uutisoitiin, että Vaasan kaupunki säästi kymmenessä kuukaudessa noin puoli miljoonaa euroa muutettuaan siirryttyään vanhustenhoidossa vastuulääkäripalveluun ja parantamalla ympärivuorokautista lääkärin saatavuutta. Hassua on, että vaasalaisten tavoitteena ei ollut säästää rahaa vaan saada sairaanhoito toimaan paremmin. No, sairaanhoito saatiin paremmaksi ja sivutuotteena säästettiin 500 000 euroa rahaa. Siinä sivussa myös henkilökunnan työtyytyväisyys parani.
Ilmeisesti ratkaisevaa säästöjen syntymisessä oli malli, jolla hoito järjestettiin: Hoidossa keskityttiin erityisesti eniten palveluita käyttävään ryhmään, siis vanhuksiin. Jokaiselle potilaalle nimettiin lääkäri, joka vastasi potilaan kokonaisvaltaisesta ja ennakoivasta hoidosta. Jokaiselle potilaalle tehtiin yksilöllinen, ennakointiin painottuva hoitosuunnitelma yhdessä hoitajan kanssa. Siten saatiin vähennettyä ambulanssikuljetusten ja päivystyskäyntien määrä puoleen aiemmasta ja sairaalassa makuuttaminenkin väheni 40 prosenttia aiemmasta.
Uuden Suomen artikkelin mukaan ”yli 85-vuotiaiden määrän arvioidaan nelinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan 80 prosenttia kustannuksista aiheutti 10 prosenttia ihmisistä.” Vaasassa vanhustenhoidon vastuulleen ottanut yritys Doctagon pitää tärkeänä keskittyä eniten hoitoa tarvitsevaan ryhmään eli vanhuksiin.
Porvoossa samalla mallilla oli vuodessa saatu aikaan 1,2 miljoonan euron säästöt. Kotihoidon asiakkaiden sairaalahoitojaksot vähenivät 26 prosenttia uudistuksen alkamisesta ja 35 prosenttia lähtötasosta. Harva vanhus haluaa viettää aikaansa laitoshoidossa. Mikäli hoitoa parantamalla saadaan vähennettyä paitsi sairaalassa makuuttamista myös kaupungin kuluja ynnä parannettua vanhusten vointia, tuntuisi järkeenkäyvältä pyrkiä sitä kohti.
Vaasassa asukkaita on noin 66 000, Porvoossa noin 50 000, Oulussa noin 200 000. Paljonko säästöjä Oulussa voitaisiin saada aikaan?
Imatra satsasi perhepalveluhin ja säästi miljoonia
Jos Vaasan ongelmana oli huono sairaanhoidon laatu, oli Imatralla puolestaan ongelmana perhepalveluiden ja etenkin lastensuojelun kustannusten hallitsematon kasvu: kustannukset saattoivat nousta 30 prosenttia vuodessa.
30 000 asukkaan kaupungissa päätettiin lähteä ratkaisemaa ongelmaa ennaltaehkäisyn kautta. Lastenneuvola muutettiin hyvinvointineuvolaksi ja sinne palkattiin kuusi perhetyöntekijää. Työntekijät tapaavat jokaisen ensisynnyttäjän hänen kotonaan, tarttuvat huomaamiinsa ongelmiin ja auttavat tarvittaessa kädestä pitäen. Apu on tarvittaessa hyvin konkreettista: tiskaamista, lomakkeiden täyttämistä kaverina, unikoulua, kaupassa käymistä.
Huostaanottojen määrä laski yhdeksästä kolmeen vuodessa. Yhden huostaanoton kustannus voi olla 80 000 euroa vuodessa. Kuten Vaasassa, myös Imatralla säästöt olivat laadun parantamisen sivutuote.
Imatran hyvinvointineuvolat palkittiin 2013 Kunnallinen lastensuojeluteko –palkinnolla. Palkinto myönnetään sekä lapsen että perheen näkökulmasta merkitykselliselle lastensuojeluteolle, joka edistää lastensuojelun toiminnan kehittämistä, asiakasnäkökulman entistä parempaa huomioimista sekä pienillä teoilla aikaansaatuja muutoksia. Kyse ei siis missään tapauksessa ole ollut säästämisestä lasten kustannuksella vaan palvelun parantamisesta lasten parhaaksi.
Raisio tarjosi palveluita ilmaiseksi ja säästi, Heinola palkkasi lisää työntekijöitä ja säästi
Imatra sai Kunnallinen lastensuojeluteko -palkinnon vuonna 2013 ja 23 000 asukkaan Raisio vuonna 2015. Palkinnon kohteena oli Lainaa kirjastosta perhevalmentaja -toimintamalli. Siinä kuka tahansa kuntalainen voi lainata kirjastosta perheensä käyttöön perhevalmentajan. Perhevalmentajat ovat kokeneita perhetyön ammattilaisia, jotka auttavat perheitä siinä hetkessä ja saman tien.
Myös muita tapoja auttaa perheitä on kokeiltu, jotta kynnys avun hakemiselle olisi mahdollisimman matala. Mitä ilmeisimmin siinä on onnistuttu, koska Raisiossa palvelutasoa parantamalla on saatu säästöä noin puoli miljoonaa euroa vuodessa.
20 000 asukkaan Heinolassa palkattiin lastensuojeluun ennaltaehkäisevää työtä tekemään kymmenen työntekijää. Kaupunkin säästää noin miljoonan vuodessa, mutta vielä enemmän säästävät ne perheet, joiden elämä ei varhaisen avun ansiosta pääse kriisiytymään. Lapset saavat kasvaa kotona, huostaanotot vähenevät ja muuttuvat kestoltaan lyhyemmiksi.
Huomasitteko, että näissä esimerkeissä toistuu yksi ja sama kuvio: jotain päätettiin tehdä paremmin, se tehtiin paremmin ja ihmiset olivat tyytyväisempiä ja laatu parempaa ja rahaa säästyi odotettua enemmän. Näitä esimerkkejä lukiessa sosiaalialan ammattilainen mielessäni laulaa ilosta ja toivoo, että Oulussa tehtäisiin samoin: satsattaisiin ihmisiin etupainotteisesti. Jos ei muusta syystä niin sitten rahan vuoksi, jotta meillä olisi varaa pitää kiinni hyvinvointivaltiostamme.