Teksti on julkaistu alun perin Rauhan Tervehdys -lehdessä kolumnina.
Luin tekstin, jossa eräs mies kirjoitti haluavansa tukea naisten pääsyä johtajiksi. Hänen mukaansa naiset tarvitsevat siihen male-allyjä eli miesliittolaisia. Tukeakseen naisten pääsyä johtajiksi hän oli itse asettunut ehdolle korkeimpaan mahdolliseen johtajan pestiin.
Ajattelu on perustavalla tavalla vinksahtanutta: ei mies tue naisen pääsyä johtotehtävään asettumalla itse ehdolle siihen. Se on tulppaamista eikä tukemista.
Kuvio on hirveän yksinkertainen. Jos oikeasti halutaan tukea naisten pääsyä johtajiksi, heitä rohkaistaan hakemaan merkittäviä tehtäviä, heitä ehdotetaan johtajiksi ja heidän puolestaan puhutaan. Ja ennen kaikkea heitä valitaan tehtäviin.
Ihmisten äänestyskäyttäytymistä tutkittaessa on havaittu sukupuolella olevan väliä: edelleen miehet äänestävät miehiä, naiset sekä miehiä että naisia.
Liittolaisten tarve on tavallaan totta, muttei niin kuin tämä mies ajattelee. Naisia kipeämmin liittolaisia tarvitsevat ne miehet, jotka kärsivät sokeista pisteistä eivätkä tunnista pätevyyttä sukupuolen vuoksi. Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä – kaukaa kyllä, mutta tämä on hieno esimerkki. Ugandassa asuva kongolainen opiskelija Elvis tuki naisopiskelijan pääsyä opiskelijakuntansa presidentiksi asettumalla tämän varapresidenttiehdokkaaksi.
Miespuoliset opiskelutoverit koettivat vakuuttaa Elvikselle suorastaan hoitokokoushengessä, että paras tapa tukea naisia on varmistaa, että sekä presidentti että varapresidentti ovat miehiä. Elvis piti sitkeästi päänsä, sillä hän uskoi oikeasti tähän naiseen – ja onnistui. Nainen valittiin presidentiksi ja Elvis varapresidentiksi.
Älä sinäkään ole tulppa, ole Elvis.