Törmäsin vuodelta 1994 tai 1995 olleeseen Rauhan Tervehdyksessä ilmestyneeseen artikkeliin. Aiheena Kiimingin seurakunnan nuorimman kirkkovaltuutetun mietteet, kun vaalikausi alkaa olla takana.
Olin nuorena yhden kauden ajan Kiimingin seurakunnan kirkkovaltuutettuna ja kaksi vuotta seurakuntaneuvoston jäsenenä. Lisäksi olin sekä nuorisotyön johtokunnassa että diakoniajohtokunnassa seurakuntaneuvoston edustajana.
Nuorelle ihmiselle se ei ollut helppoa: en pitänyt kokousmuodollisuuksista enkä pitänyt siitä, mikä minusta näyttäytyi kokouspokkurointina. Erityisen vähän pidin siitä, kuinka valta näytti aina olevan jossain toisaalla: kirkkovaltuustossa vedottiin aina seurakuntaneuvostossa tehtyihin päätöksiin. Kun minut valittiin seurakuntaneuvostoon, vedottiin siellä taloudellisen jaoston tekemiin päätöksiin. Taloudellinen jaosto puolestaan edusti varsinaista harvainvaltaa, sillä siinä oli muistini mukaan mukana kirkkoherra, talouspäällikkö ja yksi tai kaksi vaaleilla valittua päättäjää. Kaikki keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä.