OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kiinnittää Oulu-lehden haastattelussa (Oulu-lehti 3.2.2017) aiheellisesti huomiota Oulun seudun koulutusleikkauksiin. Hän on huolissaan siitä, miten huolella vaalittu koulutuksellinen tasa-arvo näyttää rapautuvan ja miten koulutuksen leikkaukset kohtelevat erityisen ankarasti tämän seudun lapsia ja nuoria.
Koulutusleikkausten huolestuttavuudesta ja ammatillisen koulutuksen riittävän määrän puolesta on paljon puhunut myös Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju, jota kuuntelin pari viikkoa sitten Oulun Kauppaklubin ja Oulun Eteläisen Rotaryklubin järjestämässä Arvoseminaarissa. Hän piti ammatillisesta koulutuksesta leikkamista pahana virheenä, kuten aiheellista onkin. Kangasharjun huoli pohjautui siihen, että koulutus on avain työpaikkaan – ja ilman työtä ja koulutusta ihminen syrjäytyy helpommin.
Jos nuorena syrjäytyvän (tai syrjäytetyn) henkilön kustannukset yhteiskunnalle ovat 1,2 miljoonaa euroa, on helppo laskea että tusinan nuoren syrjäytyminen tulee jo kalliimmaksi kuin tämän Oulun seutua koskevat leikkaukset. OSEKK nimittäin menettää leikkauksissa 11 miljoonaa euroa, eli itse asiassa jo kymmenen syrjäytynyttä nuorta kuittaa säästöt menoiksi!
Minun maallikkojärkeni sanoo, että on kansantaloudellisesti fiksumpaa mahdollistaa nuorille kouluttautuminen tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi, ja sydämeni sanoo, että yhtään nuorta ei saa työntää sivuraiteelle tai vielä syrjemmälle, ei kukaan ansaitse sellaista kohtaloa. Jokainen meistä haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi osaksi omaa lähiyhteisöä. Suotakoon siihen mahdollisuus jokaiselle.
Jos koulutuspaikkoja vähennetään, tarkoittaa se että entistä useampi nuori jää ilman opiskelupaikkaa. Evan raportissa todetaan: ”Ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä 15–29-vuotiaista nuorista 80 % ei myöhemminkään suorita perusastetta korkeampaa tutkintoa. Mitä kauemmin nuori on syrjäytynyt, sitä pienemmäksi koulutuksen suorittamisen todennäköisyys muuttuu. Niistä peruskoulun päättäneistä nuorista, jotka ovat yhden vuoden syrjässä, enää 40 % suorittaa jonkin perusastetta korkeamman tutkinnon. Jos ulkopuolisuutta jatkuu kolme vuotta, alenee tutkintoja suorittavien osuus 20 prosenttiin. Luppovuodet perusasteen ja jatko-opintojen välissä ovat siis kohtalokkaita.” Aika suora yhteys tuossa opiskelupaikan ja syrjäytymisen välillä, eikö totta? Kannattaa muistaa sekin, että kaksi kolmannesta syrjäytyneistä nuorista on miespuolisia.
PS Muutaman viikon takaisessa Rakennusteollisuuden järjestämässä tilaisuudessa Oulun kaupunginjohtajiin kuuluva Matti Matinheikki kertoi, että kaupungin strategiana on olla nuoria aikuisia houkutteleva paikkakunta. No, koulutushan se heitä tänne vetää, eikö totta? Jos koulutuspaikkoja ei ole tarpeeksi ja nuori väki valuu etelän kasvukeskuksiin, taitaa siitä seurata aika huonoa Oulun vetovoimaisuudelle. Kuten jokainen pääkaupunkiseudulla asuvien kanssa toimiva tietää, matka sieltä tänne on paljon pidempi kuin täältä sinne, joten kovin moni opiskelujen perässä sinne muuttava ei taida tulla enää takaisin kuin korkeintaan lomilla käymään.