Ylitin itseäni korkeamman kynnyksen ja kirjoitin avoimen kirjeen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselle. Se julkaistiin Kalevan mielipideosastolla 2.11.2016:
Avoin kirje poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselle
Arvoisa poliisiylijohtaja, olisiko poliisin viestinnässä pieni suunnan tarkistuksen paikka, mitä luulette?
Pari päivää sitten uutisoitiin useissa tiedotusvälineissä tämän vuoden aikana tehtyjen rikosilmoitusten määriä. Yhtenä aiheena nousi esiin seksuaalinen ahdistelu, josta uutisoitiin vain ulkomaalaisten epäiltyjen osuutta suhteessa kotimaisiin epäiltyihin.
Ihmettelin, kuinka niin monessa tiedotusvälineessä sorruttiin samaan epäkiinnostavaan, populistiseen näkökulmaan. Asia selvisi, kun luin poliisin alkuperäisen tiedotteen:
”Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjä seksuaalisia ahdisteluita oli viime vuoden tammi-syyskuussa 19 rikosta, kun tänä vuonna tammi-syyskuun aikana ulkomaan kansalaista epäillään 118 seksuaalisesta ahdistelusta. Vastaavat luvut Suomen kansalaisten tekemiksi tilastoitujen rikosten osalta olivat viime vuoden osalta 83 rikosta ja tänä vuonna 132 rikosta.”
Siinä kaikki, mitä tiedotteessa kirjoitettiin seksuaaliseen ahdisteluun liittyen. Miksiköhän tuoreesta rikoksesta haluttiin tiedottaa juuri tällä tavalla? Miksei muistutettu, että laki astui voimaan vasta syksyllä 2014 ja kerrottu rikosilmoitusten määrän kehittymisestä 2014–2016? Tai analysoitu rikosilmoitusten määrää suhteessa siihen, että 60 prosenttia tytöistä ja liki 50 prosenttia pojista sanoo kokeneensa häirintää?
Viime vuodenvaihteen tienoilla seksuaalisesta ahdistelusta keskusteltiin kovasti. Ongelmalliseksi koettiin sitkeys, jolla poliisi puhui seksuaalisesta ahdistelusta turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomanaan uutena ilmiönä. Kuitenkin jokainen nainen ja aika moni mieskin tietää, ettei se ole totta: omakohtaisia kokemuksia löytyy lähes jokaiselta varhaisteini-ikäisestä vanhukseen.
Lopulta niin naiset kuin miehetkin jakoivat kokemuksiaan Twitterissä ja Facebookissa #lääppijä-aihetunnisteella. Ahdistelukokemuksista kerrottiin tuhansissa tviiteissä.
Silloin virinneen keskustelun myötä te, poliisiylijohtaja, lupasitte, että poliisi pitää kaikkia seksuaalisen ahdistelun uhreja samanarvoisina. Te myös toivoitte, että ihmiset tekisivät rikosilmoituksia ahdistelusta.
Kun poliisi kaiken keskustelun jälkeen taas kääntää seksuaalisesta ahdistelusta epäillyistä tiedottaessaan katseen suunnan pelkästään ulkomaalaisiin, tuntuu se turhauttavalta. Luulisi alkuvuoden keskustelun osoittaneen, että ongelman ydin ei ole tekijöiden etnisessä taustassa vaan siinä, ettei ihmisen koskemattomuutta kunnioiteta.
Mitä arvelette, hahmotatteko te poliisissa vieläkään, miten vaikea ihmisten on näistä asioista puhua tai tehdä rikosilmoitusta? Tiedotetta lukiessani rupesin epäilemään, että kenties ette hahmota. Siksi suora toive: älkää enää arvottako yksien (ulkomaalaisten) tekemiä ahdisteluita kiinnostavammiksi ja huomionarvoisemmiksi kuin toisten (suomalaisten) tekemiä – tai älkää ainakaan viestikö kuten nyt, vaikka salaa olisittekin itse sitä mieltä.
Satu Lapinlampi
Oulu
Toinen #lääppijä-keskustelun käynnistäjistä
Miksi kirjoitin tuon? Siksi, että vajaa vuosi sitten käynnistin yhdessä toisen twitteristin kanssa sosiaalisessa mediassa keskustelun seksuaalisesta ahdistelusta aihetunnisteella #lääppijä.
Yksi syistä keskustelun käynnistämiseen oli turhautuminen siihen, miten poliisi ylintä johtoa myöten tuntui joka tilanteessa korostavan, että seksuaalinen ahdistelu on uusi ilmiö ja tullut Suomeen turvapaikanhakijoiden mukana. Melkein jokainen nainen ja yllättävän usea mieskin tietää, että ahdistelu on yhtä uusi ilmiö kuin vuodenaikojen vaihtelu. Se ei rantautunut Suomeen turvapaikanhakijoiden mukana vaan on valitettavan kotoperäinen ilmiö.
Toinen tärkeä syy keskustelun käynnistämiselle oli se, että harva meistä on kehdannut puhua kokemuksistaan, koska niihin liittyy vahva häpeä ja epäily siitä, on itse jotenkin provosoinut ahdistelijan ahdistelemaan. Ajattelimme, että antamalla ihmisille kanavan kertoa kokemastaan poistamme samalla häpeää ilmiön ympäriltä ja näytämme, miten tavallista se on.
Ikinä en olisi uskonut, kuinka suuri keskustelu siitä syntyisi. Ohessa on kuvakaappaus tilastosta, jonka otin Ylen toimittajaa varten 11. tammikuuta eli siinä vaiheessa kun keskustelua aihetunnisteella oli käyty vasta muutama vuorokausi. Laskuri on löytyy täältä. Tviittejä oli parissa päivässä kertynyt yli 13 000 ja tviittaajia oli yli 3 000. Lisäksi tuli päälle Facebookissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa sekä tiedotusvälineissä käyty keskustelu.
Huolimatta virinneestä keskustelusta ja ihmisten kokemusten tulvasti ei poliisi tuntunut vakuuttuneelta vieläkään. Poliisin tiedotteessa kiinnitettiin huomiota taas ulkomaalaistausteisten tekijöiden toimintaan ja unohdettiin kertoa, miten uudesta rikoksesta ylipäätään on kyse.
En muuten saanut poliisiylijohtajalta koskaan vastausta kirjoitukseeni.
Tässä on linkkejä aiheesta kirjoitettuihin blogiteksteihin ja lehtijuttuihin:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011020938299_uu.shtml
http://yle.fi/uutiset/3-8586298
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001063240.html
http://nellikentta.blogspot.fi/2016/01/laappija.html
https://kaisahernberg.com/tag/laappija/
http://teekutsuilla.blogspot.fi/2016/01/laappija.html
http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/2016/01/laappija.html
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/tarkea_aihe_valtasi_twitterin_nain_seksuaalisesta_hairinnasta_keskustellaan
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/naiset-kertovat-ahdistelusta-koko-aikuisikani-olen-karsinyt-virheeni-muodokkuus-23387650/